Roopen lempileikit ja lelut

Roope oli pentuna kova poika pelaamaan jalkapalloa, siinä olisi jäänyt Litmaset ja kumppanit ihmettelemään kentän laidalle! Suurimmat suosikit kuitenkin olivat ja ovat edelleen punaiset hiiret. Siis nimenomaan punaiset. Ja kissatko eivät muka näe värejä? Miksi se sitten melkein aina valitsee lelukopasta punaisen hiiren??? Tässä valitsemassa lelua. Hassuinta oli, kun se pienenä haki lelun ja toi sen takaisin koriin ja otti sitten uuden :D. Roope myös muistaa, minneon hiiren jättänyt vaikka edellisenä päivänä. Kun siltä kysyy, missä punainen hiiri on, se käy hakemassa hiirensä hetken päästä.

Simba sen sijaan ei enää leiki. Hiiren nouto oli sen lempileikki ja rapisevat karkkipaperit, silloin kun ei ollut rapinapalloja kissoja varten, kun Simba oli pentu ja nuori! Nyt se katselee, kun Roope leikkii (ja naureskelee itsekseen...).

Tämä härveli oli myös suosittu. Ei niinkään pallon kanssa, joka sen sisällä pyörii, koska Roope huomasi, ettei sitä saa ulos. Sinne piti pudottaa hiiri, jonka hän sitten onki pois. Haa!

Hiiri suussa. Punaiset hiiret on pop! Näiltä pikkuhiiriltä otan aina hännän pois, ettei Roope syö sitä. Se kun voi tukkia suolen...Simba "suolisti" näitä karvahiiriä pienenä ja joskus löytyi vain muovisisus! Huh. Ei onneksi ikinä käynyt hullusti...

Hiirulaista mä metsästän!

Tunnelit on kivoja, ja tuo rapinapallo sen edessä. Takana oleva pallorata ei oikein Roopea kiinnostanut, jälleen kerran siksi, kun palloa ei saa pois, vaikka kuinka yrittäisi. Fiksuhan tajuaa sen ja jättää homman sikseen...Typerä rata!

Pitempi tunneli ja musta piipittävä hiiri narun päässä, sekin on aika kiva :)

Mami on huovuttanut palloja ja muutaman hiirenkin Roopelle. Ne on aivan vastustamattomia! Hiiriä ei vain voi jättää lojumaan leikin jälkeen minnekään, vaan ne on korjattava kaappiin seuraavaa kertaa varten: muuten poju lutustaa ne silpuksi ja voi niellä huopaa. Siitä taas voi tulla karmea pelätty suolitukos ja sitähän ei tietenkään haluta.