Kissan ummetus

Ummetus on inhottava vaiva, joka yleensä ilmaantuu vanhemmiten, niin kuin ihmisilläkin. Liikkuminen vähenee ja suoli laiskistuu. Tietysti nuoremmmillakin voi olla sitä, mutta silloin useimmiten ohimenevänä. Nuorilla tutkituttaisin syyn eläinlääkärissä, jos ummetus ei korjaannu, ettei ole suolitukos tms. kyseessä.

Simballa ummetusvaiva ilmaantui vasta noin 15-vuotiaana. Aluksi annoin siihen Levolac-liuosta ruiskulla suuhun, välillä Duphalacia, mutta sitten tuntui, etteivät tehoa enää ja piti etsiä muuta apua.

Laksatiivit esim. Levolac ovat öljyisyydessään inhottavia ja niihin voi sitäpaitsi suolisto "tottua", eikä ne sitten auta enää, kuten Simballe kävi. Siksi annan VI-Siblin rouhetta ja Movicolia veteen liotettuna ja se toimii. En suosittele kokeilemaan omin päin, vaan aina kannattaa kysyä eläinlääkäriltä, mikä omalle kissalle olisi paras vaihtoehto.

Kuidut/psyllium-lisä ovat ummetuksesta kärsivälle kissalle hyväksi, mutta riittävästä veden saannista pitää huolehtia, koska kuitulisät/psyllium paisuvat nesteessä. Vi-Siblin lisää ulosteen määrää pehmettämisen lisäksi, jolloin ulostaminen helpottuu. Parafiiniöljyä voi antaa hetkelliseen ummetukseen, mutta ei jatkuvasti, koska se voi estää ravinteiden ja vitamiinien imeytymisen suolistosta.

Jos suun kautta annettavat lääkkeet eivät auta, Microlax-peräruiske todennäköisesti auttaa, ellei ole pahasta lääkärin apua tarvitsevasta suolitukoksesta kyse.

Vettä voi lisätä ruokaan, jos kissa ei juo muuten riittävästi. Vesikuppeja on hyvä laittaa muuallekin kuin ruokapaikalle. Kissan mielestä voi olla jännempää juoda muualta :).  Liikunta auttaa tietysti myös suolen toiminnassa. Samat perusohjeeet, kuin ihmisilläkin :). Kuivamuonista kannattaa aina katsoa, että sisältää psylliumkuorta tai  muuta kuitua. Eläinlääkäreiltä voi myös ostaa erityisruokavalioraksuja, Royal Canin Fibre Response, joita Simballakin on ollut käytössä. Tässä Simba juo hanasta ja Roope ihmettelee vieressä :)