Ruokinnasta, eli mitä kissa tarvitsee

Tällä sivulla on paljon samaa asiaa, mitä pennun ruokintasivulla, mutta aikuisen kissan ruokintaan keskittyen.

Ihan aluksi tärkein asia: kissa on lihasyöjä. Se ei selviä kasvisravinnolla. Petoeläinten lahkossa kissaeläimet ovat itse asiassa ainoita ehdottomia lihansyöjiä, eli ne tarvitsevat ravintoaineita, joita saa vain lihasta.

Helpointa (ja turvallisinta) on ruokkia kissaa teollisilla ruuilla, joissa on tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet valmiina. Nykyään on paljon vaihtoehtoja eri merkeillä, joten valinnanvaraa onneksi on sekä kuivissa, että märkäruuissa. Niiden lisäksi on hyvä antaa tuoretta ravintoa eli lihaa, kalaa, sisäelimiä, maitotaloustuotteita, kananmunaa (ei valkuaista raakana!, keitettynä kyllä) yms. Koiranruoka ei ole kissalle hyvää ravintoa, koska kissan ja koiran tarpeet ovat erilaiset. Kissa tarvitsee enemmän valkuaisaineita (eläinproteiinia) ja rasvaa, kuin koira. Myöskään ihmisten talousjätteet eivät ole hyvää kissan ravintoa, vaikka ihmisravinnossa on paljon hyviäkin aineksia myös kissalle.

Ruuan lisäksi kissa tarvitsee raikasta ja puhdasta vettä juotavaksi. Metalliset tai keraamiset kupit ovat parhaita. Muovissa voi olla ikävä haju, eikä kissa ehkä tykkää syödä tai juoda muovikupista. Lisäksi metallinen tai keraaminen on helpompi puhdistaa. Vesikuppeja on hyvä olla muuallakin kuin ruokapaikalla, että kissa innostuisi juomaan vettä, etenkin jos ruoka on pääasiassa kuivamuonaa. Monet kissat tykkäävät juoda suoraan hanasta, niin meillä Simbakin. Silloin vesi on ainakin raikasta! Alla Simba juomassa vesiautomaatista, joka on meillä mieluinen juomapaikka. (Se täytyy pestä ja vesi vaihtaa päivittäin, kuten tietysti muistakin kupeista)

Maitoa voi antaa kissalle, jos se ei aiheuta ripulia. Kaikkien kissojen vatsat eivät siedä laktoosia, toiset taas voivat juoda maitoa huoletta. On olemassa myös erityisiä kissanmaitoja, joihin on lisätty myös vitamiineja ja ovat tarkoitettu aikuiselle kissalle, ei siis emonmaitokorvikkeita, jotka ovat sitten erikseen. 

Purkkiruuista täytyy huomioida, että kaikki eivät ole täysravintoa/complete food! Osa on täydennysravintoa eli complementary food, mikä tarkoittaa, että niitä ei kannata käyttää ainoana ravinnonlähteenä, vaan lisäksi tarvitaan vitamiini-ja hivennäisainevalmistetta ja rasvahappovalmistetta. Valmisruuista pyrin katsomaan, että lihapitoisuus on mahdollisimman suuri. Markettiruuissa se on yleensä vain 4 % luokkaa, kun parempilaatuisissa se on 25 - 70 %! Täydennysruuissa lihapitoisuus on jopa lähes 100%, mutta niistä puuttuu sitten usein tarvittavia vitamiineja ym. Shebat tosin ovat meillä suosittuja, joten niitä ostan ja annan muun lihapitoisemman ruuan kanssa. Alla kuvassa olevat Animonda Carny-säilykkeeet ovat lihapitoisia, tauriinia lisätty. Tuoksuvat kuin ihmisten lihasäilykkeet. Meillä suosittuja ovat kalkkuna ja katkarapu ja naudanliha+ sydän. Feline porta 21  ja Greenwoods tonnikala ja katkarapu ovat täydennysruokia, joita käytän houkuttimena muuan ruuan seassa. Almo Nature kanafileet ja surimi on Roopen herkkua!

Kuivamuonalla ruokkiminen altistaa helposti virtsakivien syntyyn, joten en suosittele pelkästään kuivilla ruokkimista, vaikka niissä kaikki ravintoaineet olisikin mukana. Markettikuivamuonia en syöttäisi, koska niissä lihapitoisuus on yleensä olematon ja ne sisältävät enimmäkseen viljaa, missä taas on kissalle iso määrä turhia hiilihydraatteja. Eläinkaupoista ja eläinlääkäriasemilta saa sen sijaan korkealaatuisempia kuivamuonia, (myös erikoisruokavalioisille: virtsakiviongelmat, ylipaino/kastroidut kissat, munuaisviat, maksasairaudet, sydänviat, ummetus, nivelvaivat ym.)

Yleensä kissa juo vähän, joten kuivamuonan syöjä ei saa useinkaan tarpeeksi nestettä. Luonnossahan kissan ravinto on kosteaa: kaikki, mitä kissa tarvitsee, on hiiressä! Jos aikuinen kissa saalistaisi ruokansa luonnosta, se tarvitsisi noin 10 hiirtä/vrk. Eli vain sen verran, mitä hiiren vatsalaukussa on viljaa, kissa tarvitsee. Muuten lihaa, sisäelimiä ym. Kissa syö ruokansa mieluiten huoneenlämpöisenä :) eli mikrossa voi siis pikkuisen lämmittää, jos ruoka otetaan suoraan jääkaapista. Silloin myös tuoksu tulee esille, mikä taas houkuttelee syömään.

Hampaiden hyväksi on olemassa monilla merkeillä Oral care-kuivaruokia, joiden nappulakoko on isompi, joten hampaat ja ikenet puhdistuvat niitä pureskellessa. Jos kissa ei syö kuivia, kuten Roope, voi antaa isompia lihapaloja, joita pureskellessa kissan hampaat joutuvat tekemään enemmän töitä. Toisten hammasluu on heikompaa kuin toisten, joten on yksilöllistä, miten usein hampaita pitäisi eläinlääkärissä puhdistuttaa. Hammaskivi näkyy keltaisena kerroksena hampaiden ja ikenien tyvessä. Terveet ikenet ovat vaaleanpunaiset, eikä verestävän punaiset. Hampaiden harjaus on myös hyvä keino pitää kissan hampaat ja ikenet terveinä.

Uuteen ruokaan totuttaminen: Lisää uutta ruokaa vanhan sekaan vähitellen, jotta kissan vatsa tottuu siihen. Jos kissa ei suostu uutta ruokaa syömään, sitä ei saa paastottaa! Kissa on itsepäinen eläin, eikä välttämättä suostu syömään mitä vaan. Se voi jopa näännyttää itsensä nälkään täyden kupin vieressä. Jos kissa on syömättä vuorokauden, sille tulee paha olo, joka alentaa ruokahalua entisestään. Paastosta kissalle voi tulla rasvamaksa, joka on hengenvaarallinen. Ruuan tuoksu on kissalle tärkeä, ja kissa voi "nirsoilla", jos ruoka ei ole sen mielestä hyvän tuoksuista. Kissan hajuaisti kun on paljon parempi kuin makuaisti! Myös ruuan lämpötila vaikuttaa sen houkuttavuuteen. Kissa syö mieluiten huoneenlämpöistä ruokaa, eli ruokaa voi vähän lämmittää mikrossa, kunhan se ei sitten ole liian kuumaa! Meillä laitan vähemmän suosittujen ruokien päälle ja sekaan seitipuuroa tai possunsuikaleita, ja sillä tavoin pojat syövät paremmin kaikki :) Aikuisen kissan syömistottumuksiin vaikuttaa paljon se, mitä se on tottunut pentuna syömään, eli kissa kannattaa jo pentuna totuttaa syömään erilaisia ruokia.

Tässä linkki kissan kotiruokaohjesivulle: birmapojat.webnode.fi/birmojen-terveysasiaa/kissan-kotiruokaohjeita/

Kivennäisistä ja hivenaineista:
Kissa tarvitsee kalsiumia ja fosforia sopivassa suhteessa. Kalsiumia vähintään yhtä paljon kuin fosforia, mieluiten vähän enemmän. Kasvavan kissan kalsiumin tarve on vähän suurempi kuin aikuisen. Pennuilla liian vähäinen kalsiumin määrä suhteessa fosforiin voi johtaa luiden haurastumiseen ja luunmurtumiin. (Munuaisvikaisilla kissoilla molempien määrän rajoittaminen on tärkeää, mutta se on eri juttu se). Mitä suurempi osa ravinnosta on lihaa ja kalaa, sitä tärkeämpää on tasapainottaa ravitsemusta kissalle tarkoitetulla kivennäis- ja hivenainevalmisteella.

- Tauriini-aminohappo on kissalle välttämätöntä, koska kissan elimistö ei voi valmistaa sitä itse. Kissa sa sitä lihasta, maksasta ja äyriäisistä, sekä teollisesta ruuasta, johon sitä lisätään. Tauriinia tarvitsee kissan sydänlihas, näköelimet, hermosto, lisääntymiselimet ja immuunipuolustus. Puutoksesta voi kehittyä sydänlihaksen sairaus kardiomyopatia, pentukuolemia, lisääntymisongelmia ja sokeutta. 

Vitamiineista:
Teollisissa kissan ruuissa vitamiinit on valmiina.

Raakaruokinnan kanssa vitamiineista täytyy sen sijaan olla itsellä tietämystä, koska osa on rasvaliukoisia ja ne varastoituvat elimistöön, kuten A-vitamiini, eikä kissan pidä saada niitä liikaa, jos ei liian vähänkään! 

- A-vitamiinin puute voi aiheuttaa lisääntymishäiriöitä ja sokeutta. Yliannostus pitemmän päälle taas luustomuutoksia.
Lähteitä ovat kananmunankeltuainen, voi, maksa ja teolliset ruuat

- D-vitamiinia kissa saa yleensä tarpeeksi normaalista kissan ruuasta. Yliannostus voi johtaa pehmytkudosten kalkkiutumiseen. Lähteitä mm. kalanmaksaöljy ja eläinrasvat

- Tiamiini (B1-vitamiini) on vesiliukoinen, eikä siis varastoidu elimistöön. Tuhoutuu helposti ruokia kuumennettaessa. Kypsentämätön kala sisältää tiamiinia tuhoavaa entsyymiä. Puutos voi aiheuttaa neurologisia oireita ja sydämen vajaatoimintaa. Tiamiinia kissa saa raa'asta lihasta ja teollisista kissan ruuista

-E-vitamiini on rasvaliukoinen, eli varastoituu elimistöön. Puutosta esiintyy, jos kissa syö runsaasti rasvaista kalaa tai ihmisille tarkoitettuja tonnikalasäilykkeitä. (Kissan tonnikala on eri asia, koska siihen on yleensä lisätty E-vitamiinia) Puutostila näkyy rasvakudostulehduksena, ns. keltarasvatauti. Oireita: kipu käsiteltäessä kissaa, ruokahaluttomuus, kuumeilu ja liikkumisvaikeudet. Lähteitä: liha, kananmuna, maitotuotteet ja teolliset kissanruuat

-C-vitamiinia kissa ei tarvitse ravinnosta, sillä kissan elimistö tuottaa itse tarvittavan määrän C-vitamiinia

Lähteet: Kissaliiton kissanomistajan opas, Royal Canin kissanpentuopas ja Kissalehti 1/15, Ruokalista lihansyöjälle-artikkeli, jossa haasteteltu eläinlääkäri Hanna Sillanpäätä Cat Vet kissaklinikalta, Hki