Pennun ja vähän aikuisenkin kissan ruokinnasta

Ihan aluksi tärkein asia: kissa on lihasyöjä. Se ei selviä kasvisravinnolla. Petoeläinten lahkossa kissaeläimet ovat itse asiassa ainoita ehdottomia lihansyöjiä, eli ne tarvitsevat ravintoaineita, joita saa vain lihasta.

Kasvava kissa tarvitsee iästä riippuen 3 - 4 ateriaa päivässä. Ruuan lisäksi kissa tarvitsee raikasta ja puhdasta vettä juotavaksi. Metalliset tai keraamiset kupit ovat parhaita. Muovissa voi olla ikävä haju, eikä kissa ehkä tykkää syödä tai juoda muovikupista. Lisäksi metallinen tai keraaminen on helpompi puhdistaa. Vesikuppeja on hyvä olla muuallakin, kuin ruokapaikalla, että kissa innostuisi juomaan vettä, etenkin jos ruoka on pääasiassa kuivamuonaa.

Tässä alla pojat syömässä samasta (Roopen) kupista. Ruuasta ei ollut koskaan taistelua!

Kun pentu tulee uuteen kotiin, sille on hyvä antaa samaa ruokaa, mitä se sai kasvattajan luona ja siirtyä vähitellen muihin ruokiin lisäämällä uutta tutun ruuan sekaan. Muuten pennun vatsa voi mennä sekaisin ja tulla jopa ripulia, joka voi olla pienelle pennulle vaarallista nestehukan takia.

Koska kissan pentu kasvaa nopeasti, ruuassa pitää olla paljon energiaa. Kasvu on kiihkeintä 4- 5 kuukauden iässä, jolloin kissan pennun painon tulisi nousta noin 100 g viikossa. Rotu, geenit ja sukupuoli vaikuttavat kissan kasvuun ja painoon.

Helpointa (ja turvallisinta) on ruokkia pentua teollisilla penturuuilla, joissa on tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet valmiina. Nykyään on paljon vaihtoehtoja eri merkeillä, joten valinnanvaraa onneksi on sekä kuivissa, että märkäruuissa. Roopea ruokin 1 vuoden ikään asti penturuuilla ja lisäksi se sai seitipuuroa, possunsuikaleita, jauhelihaa, kermaviiliä, jugurttia ja kissan maitoa. Valmisruokien lisäksi on hyvä antaa lisäksi tuoretta ravintoa: lihaa, kalaa, elimiä, maitotaloustuotteita, kananmunaa (ei valkuaista raakana!, keitettynä kyllä) yms. Koiranruoka ei ole kissalle hyvää ravintoa, koska kissan ja koiran tarpeet ovat erilaiset. Kissa tarvitsee enemmän valkuaisaineita (eläinproteiinia) ja rasvaa, kuin koira.

Purkkiruuista täytyy huomioida, että kaikki eivät ole täysravintoa! Osa on täydennysravintoa, mikä tarkoittaa, että sitä ei kannata käyttää ainoana ravinnonlähteenä, vaan lisäksi tarvitaan vitamiini-ja hivennäisainevalmistetta ja rasvahappovalmistetta. Valmisruuista katson, että lihapitoisuus on mahdollismman suuri. Markettiruuissa se on yleensä vain 4 % luokkaa, kun parempilaatuisissa se on 25 - 70 %! Täydennysruuissa jopa lähes 100%, mutta niistä puuttuu sitten usein tarvittavia vitamiineja ym.

Kuivamuonalla ruokkiminen altistaa helposti virtsakivien syntyyn, joten en suosittele pelkästään kuivilla ruokkimista, vaikka niissä kaikki ravintoaineet olisikin mukana. Yleensä kissa juo vähän, joten kuivamuonan syöjä ei saa monesti tarpeeksi nestettä. Luonnossahan kissan ravinto on kosteaa: kaikki, mitä kissa tarvitsee, on hiiressä! Jos aikuinen kissa saalistaisi ruokansa luonnosta, se tarvitsisi noin 10 hiirtä/vrk. Eli sen verran, mitä hiiren vatsalaukussa on viljaa, kissa tarvitsee. Muuten lihaa, sisäelimiä ym. Kissa muuten syö ruokansa mieluiten huoneenlämpöisenä :) mikrossa voi siis pikkuisen lämmittää, jos ruoka otetaan jääkaapista.

Kasvavalle kissalle kalaa ja sisäelimiä suositellaan annettavaksi vain kerran viikossa. Sydän ja kieli ovat poikkeus, koska eivät ole varsinaisesti sisäelimiä, vaan lihasta, ja siksi niitä voi syöttää useammin.

Kivennäisistä ja hivenaineista:
Kissa tarvitsee kalsiumia ja fosforia sopivassa suhteessa. Kalsiumia vähintään yhtä paljon kuin fosforia, mieluiten vähän enemmän. Kasvavan kissan kalsiumin tarve on vähän suurempi kuin aikuisen. Pennuilla liian vähäinen kalsiumin määrä suhteessa fosforiin voi johtaa luiden haurastumiseen ja luunmurtumiin. (Munuaisvikaisilla kissoilla molempien määrän rajoittaminen on tärkeää, mutta se on eri juttu se). Mitä suurempi osa ravinnosta on lihaa ja kalaa, sitä tärkeämpää on tasapainottaa ravitsemusta kissalle tarkoitetulla kivennäis- ja hivenainevalmisteella.

- Tauriini-aminohappo on kissalle välttämätöntä, koska kissan elimistö ei voi valmistaa sitä itse. Kissa saa sitä lihasta, maksasta ja äyriäisistä, sekä teollisesta ruuasta, johon sitä lisätään. Tauriinia tarvitsee kissan sydänlihas, näköelimet, hermosto, lisääntymiselimet ja immuunipuolustus. Puutoksesta voi kehittyä sydänlihaksen sairaus kardiomyopatia, pentukuolemia, lisääntymisongelmia ja sokeutta. 

Vitamiineista:
Teollisissa kissan ruuissa vitamiinit on valmiina.

Raakaruokinnan kanssa vitamiineista täytyy sen sijaan olla tietämystä, koska osa on rasvaliukoisia ja ne varastoituvat elimistöön, kuten A-vitamiini, eikä kissan pidä saada niitä liikaa, jos ei liian vähänkään! 

- A-vitamiinin puute voi aiheuttaa lisääntymishäiriöitä ja sokeutta. Yliannostus pitemmän päälle taas luustomuutoksia.
Lähteitä ovat kananmunankeltuainen, voi, maksa ja teolliset ruuat

- D-vitamiinia kissa saa yleensä tarpeeksi normaalista ruuasta. Yliannostus voi johtaa pehmytkudosten kalkkiutumiseen. Lähteitä mm. kalanmaksaöljy ja eläinrasvat

- Tiamiini (B1-vitamiini) on vesiliukoinen, eikä siis varastoidu elimistöön. Tuhoutuu helposti ruokia kuumennettaessa. Kypsentämätön kala sisältää tiamiinia tuhoavaa entsyymiä. Puutos voi aiheuttaa neurologisia oireita ja sydämen vajaatoimintaa. Tiamiinia kissa saa raa'asta lihasta ja teollisista kissan ruuista

-E-vitamiini on rasvaliukoinen, eli varastoituu elimistöön. Puutosta esiintyy, jos kissa syö runsaasti rasvaista kalaa tai ihmisille tarkoitettuja tonnikalasäilykkeitä. (Kissan tonnikala on eri asia, siihen on yleensä lisätty E-vitamiinia!) Puutostila näkyy rasvakudostulehduksena, ns. keltarasvatauti. Oireita: kipu käsiteltäessä kissaa, ruokahaluttomuus, kuumeilu ja liikkumisvaikeudet. Lähteitä: liha, kananmuna, maitotuotteet ja teolliset kissanruuat

-C-vitamiinia kissa ei tarvitse ravinnosta, sillä kissan elimistö tuottaa itse tarvittavan määrän C-vitamiinia

Lähteet: Kissaliiton kissanomistajan opas, Royal Canin kissanpentuopas ja Kissalehti 1/15, Ruokalista lihansyöjälle-artikkeli