Ulkoilu

Mitään kissaa, maatiaista tai rotukissaa ei pitäisi päästää ulos yksin irrallaan. Ensinnäkin se on vaarallista kissalle itselleen ja toiseksi kissa aiheuttaa tuhoja linnuille ja oraville metsästämällä niitä.

Kissa on hyvä totuttaa valjaisiin jo pienestä pennusta asti. Jotkut rotukissat ovat erityisen helppoja opettaa kävelemään hihnassa, mutta myös tavalliset kissat oppivat taluttamiseen. Mun Tomi opetettiin hihnassa ulkoiluun heti pienenä, ja se oppi kyllä, näistä birmoista puhumattakaan! Birmahan on yksi "koiramaisista" roduista, jotka on helppo opettaa ulkoilemaan valjaissa.

Pennuille on olemassa omia pieniä valjaita, jotka voi sitten kissan kasvaessa vaihtaa aikuisen kissan valjaisiin. Valjaita on nykyään monen kokoisia ja monenlaisia. Jokaiselle löytyy varmasti sopivat. Fleksihihnat ovat kätevimpiä talutukseen ainakin mun mielestä. Meillä on käytössä 5 m. pitkä. Tässä Simba valjastelemassa Littoisten järven rannalla syksyllä 2014.

Ensin on ehkä paras opettaa ulkoilua omalla pihalla ja vähitellen, jos haluaa, käydä kissan kanssa vaikka puistossa tai metsässä tutkailemassa. Kissa nauttii suunnattomasti, kun pääsee oikeasti luontoon! Monilla omakotiasujilla on kissalle/kissoille tarha, jossa kissat voivat ulkoilla turvallisesti ja kuitenkin irti. Sielläkin on hyvä olla virikkeitä, raapimislautaa, kiipeilymahdollisuuksia, sekä pesiä ja petejä nukkumista varten. Eikä kissoja pidä jättää valvomatta tarhaankaan pitkiksi ajoiksi. Punkkialueilla kissa pitää myös tarkistaa punkkien varalta ennen sisälle tuloa. Kissoillekin on jotain punkkikarkotteita ja pantoja, mutta niistä pitää aina olla varma, että käy kissalle. Se mikä on tarkoitettu koiralle, ei sovi monestikaan kissalle!

Autossa pitää olla aina kantokoppa tai vastaava, jossa kissa voi matkustaa turvallisesti. Minä laitan kopan kantokahvasta turvavyöllä kiinni, että jos pitää tehdä äkkijarrutus, koppa ei lennä takapenkiltä holtittomasti mihinkään. Tässä Roope on lähdössä rokotukseen syksyllä -14. Kopan päällä on Fotocatin Riitta Partasen ompelema suojahuppu, ettei vaan tule kylmä!



Jos käy niin ikävästi, että kissa pääsee karkaamaan, kannattaa kysyä paikallisesta eläinsuojeluyhdistyksestä, onko se tuotu löytöeläintaloon. Poliisille kissoja harvemmin toimitetaan, mutta pikkupaikkakunnilla voi kysäistä sieltäkin. Pienissäkin kunnissa on oltava paikka, jonne löytöeläimet toimitetaan ja pidetään vähintään 14 vrk. Facebookissa voi ilmoittaa karanneesta eläimestä ja pyytää jakamaan, että mahdollisimman moni saa tiedon. Netissä on myös karkurit-sivut, jonne voi ilmoittaa karanneista eläimistä. Mikrosiru olisi hyvä olla jokaisella lemmikillä, koska sen perusteella omistaja löytyy helpommin ja karkulainen pääsee kotiinsa.