Roopen ensimmäinen (oppi)vuosi

Pikkupentuaika menee ihan liian nopeasti! Pari viikkoa, kun pentu on muuttanut uuteen kotiin, se on jo aika iso, eikä niin pentu enää. Ihan harmittaa, että Simban ja Ossin pentuajoista on niin vähän valokuvia. No, silloin ei ollut vielä digikameraa, joten filmit piti lähettää kehitettäväksi, ja osa kuvista epäonnistui ja niinpä kuvia on vain muutama. Roopen kohdalla yritettiin sitten ikuistaa hassuja tapauksia senkin edestä - ja asentoja, joissa ipana nukkui. Niin kuin vaikka tämä :)

Roopella oli pienenä jo hyvä ruokahalu ja kaikki kelpasi, paitsi kuivat muonat. Raksuja ei sitten millään! Katseli kummissaan, kun Simba raksutteli kuivia menemään. Mietti varmaan, että mitä ihmettä tuo syö??? Herkkua ovat edelleen possunsuikaleet ja seitipuuro, Rafaellon kiusausta unohtamatta.

Roope oli varsinainen vilkeri, oikea kissamaailman Vaahteranmäen Eemeli. Aina sattui ja tapahtui, kun pikkuherra oli hereillä. Vauhtia riitti ja kiperiä tilanteita. (Simba katseli välillä menoa silmiään pyöritellen). Hiiret ja pallot saivat kyytiä niin että hitaampia hirvitti. Pois alta risut ja männynkävyt, Roope tulee!

Ipana ahdisti myös sähköjohtoja, totta kai. Sitä mä olin vähän pelännytkin, vaikka Simban ja Ossin kanssa ei ollut niistä mitään ongelmaa aikoinaan. Siispä suihkupullokoulutus kehiin. Tuntui kurjalta suihkauttaa vettä toisen päälle,  mutta kun muu ei auttanut! Minulla on kaikenlaista tavaraa, koriste-esineitä, kukkia, posliineja ja lasia hyllyssä ja kaikenlaista, ja pelkäsinkin sydän syrjällään, että miten niiden kanssa käy? Ikkunalaudoille se poika hyppeli ja pari kukkapurkkia putosi siinä vauhdin tiimellyksessä. Toisaalta, miten sitä kieltääkään, kun toista niin kiinnostaa ulkomaailma? Ei kun osa kukista muualle, pojalle tarkkailupaikka keittiön ja olohuoneen ikkunoille ja voilà - asia ratkaistu! Muutama hyllyjen päälle hyppely piti estää vesisuihkautuksella ja kieltämällä tiukasti matalalla äänellä Ei, ja niin se poika oppi, minne ei saa mennä. Fiksu ja tosi kiltti poika Roope on kyllä, se on tullut huomattua. Pari kertaa kun kieltää, se tottelee kyllä.
                                 Tässä alla vilkeri 13 viikkoa vanhana.

Koska Roope tuli lokakuussa meille, oli ilmat jo sen verran kylmiä, että en vienyt sitä ulos. Harjoitteluvaljaat kyllä tilasin, ja ipana oli kuin Miami Vicen Sonny Crocket aseliivin kanssa! Voi itku, mikä näky.

14 viikkoisena piti käydä rokotuksessa ja voi apua mikä meteli siitä syntyi! Roope huusi kuin palosireeni vastaanotolla ja minä luimistelin vihellellen, että ei toi pikkuriiviö ole mun, ei ollenkaan...Hyvin se lopulta meni, kun vaan päästiin sisälle tutkimushuoneeseen. Autossa poika lauleli myös antaumuksella koko matkan.

Hassun kissan hassut tassut: en ollut ikinä nähnyt kissan pitävän tassuja ristissä, niin kuin Roopella. Enää ei niinkään, mutta pienempänä kyllä oli tassut useinkin näin:

Kynttilöissäkään Roopella ei kärähtänyt viikset tai kulmakarvat kertaakaan, toisin kuin Simballa aikoinaan, ei edes jouluna. Simba poltti kylkensä karvat kerran kynttilässä niin että käry vaan nousi. Ei se itse mitään huomannut, kun on niin paksu turkki, mutta minulle kyllä tuli hätä! No, ei siinäkään käynyt kuinkaan, loppujen lopuksi. 

Joulukoristeita on tässä huushollissa enemmän kuin pienessä kylässä ja mua kyllä jännitti, miten niitten kanssa käy ja pysyykö kuusi pystyssä ja... Mitä jos se rikkoo mun huolella vaalimat vanhat koristeet ja ulkomailta tuodut aarteet? Mitä jos se ei anna kukkien olla rauhassa, mitä jos se syö pakettinauhaa ja suoli repeää? Mitä jos se onnistuu syömään joulutähteä ja saa myrkytyksen? Miten siitä joulusta oikein selvitään??? Päätin, että mitään en jätä pois pennun takia, pitäähän sen oppia talon tavoille. Ja ei huolta, Roopehan käyttäytyi niin mallikkaasti, että! Yksi tavallinen kuusen pallo meni rikki (joka oli alaoksalla juuri siksi, että ei harmita, jos särkyy, kun Roope menee räpelöimään) ja yksi tonttu putosi ja lakista lähti pala, mutta ei  muuta. Olinpas minä ylpeä pojasta! 
                  Alla jouluna -14, molemmat lempipaikoillaan kuusen alla.

Ensimmäinen ulkoilupyrähdys tehtiin tammikuussa -14. Hyi mitä valkoista kylmää mömmöä, tuumi Roope.
Ja näin iso poika jo! Vielä pentuvaljaat meni päälle, mutta uudet pitäisi ostaa kesäksi. Nopeasti Roope oppi kulkemaan valjaissa, oikeastaan ihan heti, kun ulos päästiin. Sisällähän se oli yhtä kuuttoilua ympäriinsä :D.

Nukkumaan Roopen pitää päästä viereen, totta kai! Tassulla kiinni mamin tassusta ja ukkumaan. En ikinä voisi kieltää kissoja nukkumasta mun kanssa. En kai sitä paitsi osaisi nukkuakaan ilman kisukaveria?

Sitten tuli se mamin hartaasti odottama kesä! Ah, mikä ihana lämpö ja auringonpaiste. Kisumummi halusi ostaa pojalle punaiset valjaat ja tässä ne sitten ovat, uudet hienot punaiset valjaat punaisella pojalla :). Kesä 2014.

Roope on niin sylikisu, että ulkoillessakin pitää välillä päästä mamin syliin.
Ei haittaa yhtään, aina on hyvä tulla mamin yykkyyn!

Roopen ensimmäinen seikkailumatka Littoistenjärven rannoille Simban, mamin ja sen siskon kanssa.
Olipas se hurjan jännittävää! Mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä siellä olikaan.

1-vuotissynttärit 10.7.2014, nuori herra syö tässä kakkuaan. Onnea Roope-kulta!