Simban tulo meille ja ukko pienenä
Simba on ensimmäinen birmani, ruskeanaamio uros, syntynyt 21.7.1997. Kasvattajanimi Fotocatin Mara Catty.
Kun maatiaiskissani Tomi kuoli elokuussa 1997, olin aivan surun murtama. En voinut ajatellakaan uuden kissan ottamista, koska Tomi oli ollut minulle niin rakas ja tärkeä viimeiset 10 vuotta. Isä kai tavallaan säikähti eniten mun suruani, vaikka aikuinen muijahan mä silloin jo olin, mutta rakkaan eläimen menetys vaan on niin...no, tiedätte varmaan. Kautta rantain isä sai selville, että olin ihaillut birmoja jo jonkin aikaa. (Ekan kerran muuten näin birman Kissafani-lehdessä, kun rotu esiteltiin siinä). Isä otti selville, missä olisi pentuja ja löysi Jyväskylän läheltä Leppälahdelta kasvattajan, Riitta Partasen, jolla oli heinäkuussa syntynyt pentue. Urospentu Mara varattiin alustavasti ja lopulta päädyin sitten ostamaan sen. Asuttiin Inarissa eikä ollut mahdollisuutta käydä pentuja katsomassa, mutta sain valokuvia Riitalta, (eikä ollut vielä nettiäkään, sähköpostista ja fb:stä puhumattakaan!) ja niiden perusteella tein sitten valinnan.
Lokakuussa vanhemmillani oli asiaa Jyväskylään ja pääsin siinä samalla hakemaan Maran/Simban kotiin, vain 11 viikkoisena, vaikka 12 viikkoa on rotukissan luovutusaika. Suuri kiitos kuuluu Riitalle, että suostui siihen, tultiinhan me sentään 800:n kilometrin päästä kisua hakemaan...
Kuvassa Simba ja sisarukset: Manu, Miisa ja Molla-Maija (Muska?)
Simba pikkuruisena, noin 5 - 6 vko.
Kuvat Riitta Partanen, Fotocatin.
Miisa (sbi e21) jäi Fotocatin kissalaan ja sille syntyikin pentuja, jotka ovat jatkaneeet sukua kunniakkaasti :).
Minusta on mukavaa, että Simballa on sukulaisia ympäri Suomea, vaikkei omia jälkeläisiä olekaan. Poika olisi ollut kyllä siitostasoinen, mutta Lapin perukoilta olisi siihen aikaan varsinkin ollut vähän hankala käydä rii'uu reissuilla, kun pohjoisimmat birmat oli ehkä Oulussa, jos sielläkään vielä 90-luvulla!
Kutsumanimeksi pupuselleni valikoitui Simba, Disney'n Leijonakuninkaan mukaan (swahiliksi urosleijona), sehän oli silloin uusi elokuva. Simbasta tuli oikea mamin poika, en varmaan koskaan ole keneltäkään muulta saanut niin palvovia katseita osakseni :). Melkoinen vilkeri se oli pentuna, hyppeli ihan mihin vaan, kuten kuvasta näkyy. En muista, että olisi juuri koskaan särkenyt mitään, niin taitava se oli luovimaan hyllyillä, takan päällä...Okei, kerran tuo nukke putosi vahingossa alas, ja nilkka murtui :/. Onneksi hame peittää rujon nilkan :)
Lempipaikkoja kissojen tyyliin korit ja laatikot. Näissä Simba-ukkoseni noin 5 kk vanhana.
Tästä pienestä nokinenusta kasvoi upea herrasmieskissa :)
