Ossi, aurinkopoika

Ossi oli pennusta asti mahdottoman kiltti ja herttainen, se ei ikinä tehnyt pahaa varmaan kärpäsellekään. Se seurasi Simban touhuja ja matki Simbaa minkä pystyi. Yhtä hyvää hyppymestaria Ossista ei tullut ja Simban hiiren noutoleikkiä se vain seurasi vierestä. Ossi oli tavallaan nuorena itsenäisempi kuin Simba, joka on ollut aina melkoinen mamin mussukka. Ossi ei tykännyt olla sylissä kuin silloin, jos sylissä pitäjä seisoi. Heti, kun istuit, se halusi pois. Se nirsoili ruuan kanssa, kun taas Simba tuppasi syömään kaverinkin sapuskat! Ossi oli paremminkin sellainen kulinaristi, sen herkkua olivat poronkäristys, joulukinkku, katkaravut, lohi...palan painikkeeksi olisi pitänyt saada viiniä. Oikeasti, koska kaiken huippu oli Ossin himo alkoholiin. Ihan kaikki olisi käynyt, siideristä viskiin, jos vain olisi annettu! Appelsiinituoremehuakin se tosin maistoi, ja olisi varmaan juonut enemmänkin, jos olisi vaan saanut.

Ulkoilua Ossi-muru rakasti yli kaiken. Lumeenkin sen piti vaan päästä edes hetkeksi talsimaan senkin uhalla, että tassuja paleli.

Ossi oli sellainen aurinkopoika, (moni kissahan kyllä on). Se löysi sisällä aina sen kohdan, johon paistoi aurinko ja pötkötteli siinä onnellisena. Mahdottoman reipas ja rohkea se oli, aina valmiina tutustumaan uusiin ihmisiin ja eläimiinkin. Joskus piti ihan toppuutella, että ei me nyt voida mennä vieraita ihmisiä haisteleman ja kyselemään, että ketä te ootte...Joskus saattoi melkein kuvitella, miten se sanoi ihmisille, että "Minä oon Ossi, ketä te ootte?" Se käännytti pari kissavihaajaakin puolelleen elämänsä aikana, niin valloittava persoona se oli :). Hieno saavutus pieneltä kissalta!

Ossista tuli sylikissa vasta vähän vanhempana, yli 5 vuotiaana. Minä muutin aina talveksi Rovaniemelle taideharrastusteni vuoksi viimeisinä pohjoisen vuosina, ja kissat tietysti mukana. Silloin Ossista tuli samanlainen sylikissa kuin Simba oli ollut pennusta asti. Ehkä jopa enemmänkin! Me ulkoiltiin yhdessä, pojat oli mun muusana (ja malleina), kun maalasin, nukkuivat mun kanssa, pötköttelivät takan ääressä kun katsottiin telkkaria. Nämähän osallistuivat kaikkeen, kuten birmat yleensäkin. Birmojen kanssa voi jutella ja melkein aina saa vastauksen. Se on jännä, miten oppii niiden äänensävystä ja nau'unnasta lukemaan, mitä ne haluaa sanoa.

2008 muutettiin tänne "etelään". No, onhan tämä Lapista katsoen etelää! Kisupojat tietysti mukana. Ne sopeutuivat hetkessä, ihan kuin Rovaniemelläkin Inarin jälkeen talvisin ja taas muutettuamme kesäksi Inariin mun töiden takia.

Ossi oli myös sellainen "mummin kulta", tuossa yllä kisumummin :), eli mun äidin kanssa päikkäreillä täällä kesällä 2012. Öisinkinhän Ossin piti päästä mun kainaloon nukkumaan ja siihen se sitten käpertyi ja kehräili hiljakseen.

Ossi jätti tassunjälkensä minun sydämeeni ikuisesti, enkä unohda pientä aurinkopoikaani koskaan.
Kiitos niistä 14:stä vuodesta, jotka saimme olla yhdessä. Ikävä on loputon.

"I shall walk in the Sun above,
Whose golden light you loved.
I shall sleep alone and, stirring,
touch an empty place.
I shall write uninterrupted.
Would that your gentle paw could stir my moving
pen just once again.
I shall see beauty, but none to match
your living grace.
I shall hear music, but none so sweet as the
droning song with which you loved me.
I shall fill my days, but I shall not, can not,
forget. Sleep soft dear friend, for while I live
You shall not die."