Lemmikkikissan pesu ja turkin huolto

Birman turkki on yleensä helppohoitoinen: harjaus pari kertaa viikossa riittää, paitsi karvanlähtöaikana voi olla hyvä harjata useamminkin, jos ei halua hukkua kissan karvoihin :) Birmojen turkitkin ovat yksilöllisiä, karva on erilaatuista ja karvan lähtökin vaihtelee. Kaikilla omilla 3:lla birmallani on ollut erilainen turkki, ja karvan lähtö on ollut erilaista. Sillä ei ole ilmeisesti kuitenkaan tekemistä värimuunnosten kanssa, vaan enemmänkin perintötekijät vaikuttavat ja tietysti ruokintakin.

Näyttelykissojen pesuun en tässä puutu. Se on eri asia, ja  kokeneilta kasvattajilta saa siihen kyllä hyviä ohjeita.  

Lemmikkikissan turkkia ei tarvitse välttämättä pestä usein, vaan lähinnä sen mukaan, jos se rasvoittuu tai pääsee sotkeentumaan muuten. Tosin mun mielestä olisi hyvä opettaa pentu pesukäsittelyyn jo pienenä ja myös turkin kuivaamiseen hiustenkuivaajalla, koska aikuisena sitä on vaikeampi opettaa ja saada kissa tottumaan pesuihin. Sama pätee harjaamiseen, hampaiden harjaamiseen ja kynsien leikkaamiseenkin.

Koska rotukissan luovutusaika on aikaisintaan 12 viikkoisena, kasvattajaa olisi hyvä pyytää totuttamaan pentu monenlaiseen käsittelyyn, koska tärkein ikä sosiaalistamiseen ja käsittelyihin on jo noin 6 viikon iässä. Pesuun nyt ei ehkä niinkään niin pienenä, mutta hampaiden hoitoon ja turkin harjaamiseen kylläkin :)

Roopen tyylinäyte pesun jälkeen ennen kuivausta syksyllä -15. Turkasen mami, minkä teki, kissan pesi!

Meillä on suihkukaappi, joten sen suojissa on hyvä pestä kissa: ei pääse karkuun! Kissan ruumiinlämpö on 38 astetta, joten veden on hyvä olla tarpeeksi lämmintä, mutta ei tietenkään liian kuumaakaan, ettei sille tule kammoa pesuihin. Itse kastelen kissan turkin ensin suihkulla huolellisesti myös leuan alta kasvoja lukuun ottamatta. Sitten hieron shampoota turkkiin parin minuutin ajan joka puolelle. Lopuksi huuhtelen suihkulla huolellisesti, ettei shampoota jää kutisemaan iholle.

Simba-pappa suihkussa. Hän on antanut pestä aina niin kiltisti, ettei ole ollut mitään taisteluita :) Ei tosin Ossin tai Roopenkaan kanssa. Toista oli maatias-Tomin kanssa aikoinaan...se meni pitkin seiniä, kun inhosi pesua! Mutta mitäs itse tunki takkaan tuhkien päälle...:) Pakkohan se oli sitten pestä! Samaa harrasti Simbakin nuorena, ennen kuin takkaan tuli luukut eteen.

Aptus helläpesua käytän vain tassujen ja Simban takamuksen pesuun, kun paapalla jää ne itsellä putsaamatta nykyään. Anju-sarjan rasvaa poistava shampoo on hyväksi todettu, ja sarjaa käyttävät monet näyttelykissojenkin turkin hoitoon. Groomer's Goop on monella ehdoton ykkönen esim. kollin rasvahännän pesuun (leikkaamattomilla kolleilla hännän tyvi rasvoittuu helposti hormoonitoiminnan takia. Se ei ole vaarallista, mutta voi hoitamattomana tulehtuakin, joten pestä kannattaa. Hajusteeton vauvan talkki on meillä toiminut myös hyvin. Sitä hännän tyveen ja harjaus. Ei tarvitse pestä niin usein pelkän hännän takia!). Goopin kanssa täytyy vain muistaa, että se hierotaan kuivaan turkkiin. Moni vannoo shampoon sijasta myös ihan tavallisen hajusteettoman Fairyn nimeen! Olen kokeillut sitä Roopen rasvahäntään, mutta ei ollut kovin kummoinen, vaikka pesuaineena rasvanpoistaja onkin. 

Hiustenkuivaaja oli nuorena Simballe kauhistus! Nykyään vanha herra tulee monesti pyytämään lämpöpuhallusta, kun kuivaan omia hiuksiani, vaikkei häntä olisi pestykään :) (Alla video siitä) Roope ei kuivaajan äänestä kauheasti tykkää, mutta antaa kuitenkin kuivata itsensä kiltisti, hyväluonteinen poika kun on muutenkin.

Turkinhuoltovälineinä meillä on molemmille oma harja, Simballa punavartinen karsta, Roopelle puna/harmaa. Kuminen vaalea harja on Roopea varten, koska sillä saa irtokarvat hyvin turkista. Se on pehmeä, eikä raavi ihoa. Ostettu Petolasta, Turku. Musta ylhäällä vasemmalla on Zooplussasta tilattu Furminatoria vastaava Furmaster, jolla saa takut irti. Joskus tosi harvoin Roopelle voi tulla takku kainaloihin, mutta Simballa niitä sen sijaan tulee helposti nyt, kun hän ei enää vanhuuttaan hoida itse turkkiaan. Harjaan kyllä joka päivä, mutta silti toisinaan pitää selvitellä takkuja milloin mistäkin...Alhaalla vasemmalla on pieni karsta, joka on aika kova, etten käytä sitä juurikaan. Joskus myös sillä voi selvittää takkuja. Kammalla saa karvat irti harjoista, mutta myös se käy takkuihin! Harjat on muuten hyvä pestä ainakin viikottain, tuleehan niihinkin rasvaa ja pölyä turkista.

Kynsiä kannattaa leikata säännöllisesti jo pennulta, mutta vain päistä ja vaaleanpunaista tyviosaa varoen, ettei kissaan satu. Pienet kissojen ja koirien kynsien leikkaamiseen tarkoitetut sakset ovat parhaita.