Roopen toinen vuosi

Roope on kesän lapsi ja nautti ensimmäisestä kesästään isona kisuna täysin rinnoin. Syntymävuoden 2013 kesästähän Roope ei tiennyt mitään, eihän niin pieniä pentuja viedä ulos ja muutenkin se oli vielä vauva-aikaa. Mutta nyt oli miljoona uutta ihmeellistä asiaa edessä: helteet, kimalaiset, kärpäset, linnut ja mitä kaikkea vielä!

Roope bongaa kimalaisen :) (Mami sanoo, ettei niitä saa häiritä, koska ne on kivoja)

Naapurin kilpparikissa vierailulla. Roopea kiinnosti kovasti, mutta tämä typy ei uskaltautunut tekemään tuttavuutta.

Roope varmaan kuvitteli olevansa jossain viidakossa seikkailemassa, älä mami häiritse!

Ulos, ulos, ulos! Roopesta tuli oikea ulkoilupoika, se saattoi kyhjöttää vaikka tuntikausia kuusten alla tidejä  tarkkailemassa. (Mun serkun pojan nimitys linnuille silloin, kun hän itse oli pieni, siispä linnut ovat tidejä!) Jokunen rusakkokin eksyi loikkimaan pihan poikki, ja se vasta ihmeellistä oli. Siilejä ei näkynyt, kuten aiempina kesinä. Niistä Simba oli aivan ihmeissään, eihän se pohjoisen poikana ollut ikinä siiliä nähnytkään.

Lämpinä iltoina oli kiva makoilla takaterassilla ja nauttia kukkien tuoksusta

Mami muutti alakertaan helle-evakkoon ja pojat saivat samalla kivan pedin, jolla pötkötellä.

Loppukesästä 16.9 tehtiin retki Aurajokilaaksoon ja taas oli monta jännittävää asiaa ja tutkittavaa. Vastaan tulevat koirat vähän jännitti, mutta hyvin selvittiin kohtaamisista. Illalla kyllä uni maittoi!

Syksy tuli vääjäämättä ja oli aika jättää hyvästit kesälle ja pitkille ulkoilupäiville. Tossut jalassa sentään tarkeni ulkoilla edes vähän aikaa.

Paras kai pötkötellä sisällä vaan...

...kun ulkona on tuota valkoista kylmää mömmöä taas. Mami lupasi tehdä rotsin talveksi ja tekikin, vaikka siitä tuli vähän koeversio... Ensi talveksi tulee kuulemma parempi. Sopii toivoa!

Tidien ja kurrejen tarkkailu täytyy suorittaa sisältä, kun ei tuonne VOI kissa mennä...

...vaikka joulu on kyllä kiva! Tässä Simban kanssa auttamassa mamia pakettien teossa. Mami kyllä sanoi, ettei muka tarvitse apua, mutta noinkohan juuri on?

Jouluna on mukava löhöillä ja ottaa rennosti. Joulukissat Simba ja Roope :)

Uuden vuoden ilotulituksista nämä herrat eivät ole moksiskaan, kissat kai ei onneksi yleensäkään pelkää sitä niin kuin koirat. (Rex sekosi aina rakettien paukkeesta täysin).

Pojat Simba ja Roope 17.2-15

Roope 24.3-15 vanhassa tornissa, jonka Simban ja Ossin kasvattajan mies, Partasen Keijo on tehnyt. Mamin pitäisi tosin päällystää se taas uudestaan, kun on ollut kovassa käytössä! Se on Roopen lempipaikka iltaisin, kun katsotaan telkkaria.

Ja vanha Catmax torni, jonka ostin Simballe ja Ossille joskus 15 vuotta sitten. Tänä keväänä tuunasin sen uusiksi, kun oli vähän tylsän näköinen. Roope testasi ja torni sai hyväksynnän. Tornin yläpeti katon rajassa on suosittu :)

Roopesta on tullut tosi mukava ja hieno poika. Se on oppinut kaikenlaista ja jaksaa hämmästyttää meitä fiksuudellaan harva se päivä. Se juttelee käheällä äänellään ja tykkää olla paijattavana. Viime syksynä rokotuksessakin se osasi käyttäytyä mallikkaasti, ei jälkeäkään pentuajan mekastuksesta!

Kevättä vähän jännitin, että tuleeko kovia kollimouruja tai alkaako merkkailu, kun poika on leikkaamaton. Mutta ei, Roope mouruaa korkeintaan ulos ja se siitä. Merkkailua ei ole ilmaantunut, joten poika saa pitää pähkinänsä toistaiseksi... Mietinnässä on nimittäin, että jos joku kiva tyttöystäväehdokas ilmaantuisi, voisi kokeilla poikaa siitokseen. Sehän on vähintään siitostasoinen ja luonteeltaan aivan ihana mussukka. Vähän harmittaa, etten vienyt sitä näyttelyyn jo pienenä, koska se olisi voinut menestyäkin, kuten veljensä. Nyt se ei enää taatusti tykkäisi näyttelyn ihmismäärästä ja hässäkästä, meillä kotonakin kun on yleensä aika rauhallista.

Uusi kesä odottaa ja uudet seikkailut sen myötä. Tapaamisiin!