Pyhä birman terveys

Pyhä birma on suhteellisen terveenä pidetty ja pitkäikäinen rotu. Varsinaisia rodulle ominaisia sairauksia ei ole, mutta joitakin muillakin roduilla ilmeneviä sairauksia voi olla. Yleensä vastuulliset kasvattajat pyrkivät käyttämään siitokseen terveitä kissoja, jotka on testattu ainakin PKD:n ja HCM:n varalta, ja joiden sukutausta ja terveyshistoria on tiedossa. Takuutahan ei millekään elävälle olennolle voi antaa, mutta niin hyvät lähtökohdat kuin mahdollista kuitenkin :)

- Birmoilla on erityisherkkyys nukutus-ja rauhoitusaineita kohtaan! Moni eläinlääkäri tietääkin tämän, mutta kannattaa aina mainita siitä, jos birma täytyy nukuttaa tai rauhoittaa. Suonensisäinen nesteytys (tiputus) on hyvä pyytää aina kun birma rauhoitetaan tai nukutetaan (anestesia), jotta ko. aineet poistuisivat kissan elimistöstä paremmin ja mahdollisimman nopeasti. Pienempi määrä nukutusaineita ja sellaisia aineita, jotka sopivat esim. munuaisvikaisille olisivat paikallaan birmojen kohdalla.

-Birmoilla voi olla allergioita, kuten kaikilla kissoilla yleensäkin.

-Anaalirauhastulehdusta voi esiintyä, joka on hoidettavissa.

-PKD on kissojen polykystinen munuaissairaus, jossa munuaisiin kehittyy kystia ja ne suurenevat. Tätä on todettu pitkäkarvaroduilla, mm. persialaisilla. Tauti on peritytyvä ja se voidaan todeta ultrauksella. Yleensä kissan pitäisi olla yli 10 kk ikäinen, että ultrauksen tulos on hyvä. Tautia voidaan hoitaa, vaikka parannusta siihen ei ole.

-Joissakin ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu jo pennuilla kohonneita urea- ja kreatiiniarvoja, jotka viittaavat munuaissairauteen, vaikka kysessä ei ole PKD eikä CRF/krooninen munuaisten vajaatoiminta, joka taas on yleinen vanhoilla kissoilla. Joillakin birmoilla on todettu normaalia pienemmät munuaiset, mutta toisaalta on todettu juuri birmojen kestävän kohonneita urea- ja krea-arvoja muita paremmin. Eli kyseessä olisi synnynnäinen munuaissairaus, mitä epäilen Ossin kohdalla, koska se oli pienikokoinen, joi paljon ja söi välillä huonosti, minkä laitoin nirsoilun piikkiin ennen kuin verikokeissa todettiin kohonneet urea- ja krea-arvot. Tästä ei ole vielä tieteellisiä tutkimuksia tarpeeksi, jotta johtopäätöksiä voitaisiin tehdä suuntaan tai toiseen. Arvojen kohoaminen ei välttämättä lyhennä kissan elinikää sinänsä. Arvoja ja kissan vointia pitää vain seurata. Virtsatietulehdus tms. tulehdus voi huonontaa tilan, kuten Ossille kävi. Kuitenkin se eli yli 14-vuotiaaksi asti.

Tutkimus birmojen kohonneista munuaisentsyymeistä: www.chosenhill-birmans.co.uk/KIDNEY%20FUNCTION.html
Dr. Danièlle Gunn-Moore,
BSc, BVM&S, PhD, MACVSc, MRCVS,
Ralston Purina Lecturer in Feline Medicine
R(D)SVS Hospital for Small Animals,
University of Edinburgh,

-HCM eli hypertrofinen kardiomyopatia on yleisin kissojen sydänsairaus, jossa sydämen vasen puoli paksuuntuu ja aiheuttaa sydämen toiminnan heikkenemistä. Sitä voi esiintyä kaikilla kissoilla rodusta riippumatta. Periytyvänä sitä on todettu ainakin maine cooneilla, ragdolleilla ja persialaisilla. Muitakin harvinaisempia sydän sairauksia voi esiintyä myös kissoilla. Siitoskissoille suositellaan sydänultrausta 1 vuodesta eteenpäin, ja se voidaan uusia vuosittain.

-Epilepsia on kissoilla harvinainen. Ks. Simba sairastuu-sivu. Simballa todettiin idiopaattinen epilepsia 5-vuotiaana. Syytä ei löytynyt, kohtaukset harvenivat ajan myötä eikä lääkitystä olla tarvittu.

-Astma on myös aika harvinainen, mutta sitäkin esiintyy kissoilla. Edesmenneellä maatiais-Tomillani oli todennäköisesti astma, joka tuli vasta kymmenen vuotiaana. 

- FIP eli tarttuva vatsakalvontulehdus on kissan koronaviruksen aiheuttama tarttuva tauti. Fip:ä esiintyy kissoilla rodusta riippumatta, myös nk. maatiaskissoilla. Koronaviirustartunta voi olla oireeton, aiheuttaa ripulitaudin tai kuolemaan johtavan vatsakalvontulehduksen eli FIP:n. Noin 10% tartunnan saaneista kissoista kehittää viruksesta FIP:n. Tällä hetkellä varmaa tietoa ei ole, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että osalla kissoista kehittyy FIP.

FIP on todellisuudessa verisuonitulehdus, joka kehittyy elimistön vasta-ainevälitteisen puolustusreaktion seurauksena. FIP:n nk. märkämuoto kehittyy verisuonen seinämän vaurioitumisen seurauksena. Kuivassa muodossa verisuonten seinämän vaurio on vähäisempi. Stressi vaikuttaa FIP:n kehittymiseen ja tauti on tavallisempi kissaloissa, usean kissan kodeissa ja eläinsuojissa.

Oireeet: Ripulitaudissa oireina on yleensä ohimenevä ripuli ja oksentelu. Joskus ripuli ja oksentelu voi olla voimakasta tai jatkua pitkiä aikoja jopa kuukausien ajan. FIP:n oireet vaihtelevat. Tauti voi olla akuutti tai krooninen. Oireisiin kuuluu ruokahaluttomuus, kuumeilu, painon lasku, haluttomuus, vatsan alueen laajeneminen (märkämuoto), anemia, hengitysvaikeudet sekä sokeus ja keskushermosto-oireet silloin kun tulehdusmuutoksia on silmissä tai aivoissa.
Leviäminen: FIP leviää kissasta toiseen yleensä kontaminoituneen ympäristön ja ulosteen välityksellä. Kissa voi erittää virusta ulosteeseen pitkiä aikoja, jopa jatkuvasti.
Ennaltaehkäisy: Taudin vastustaminen perustuu siihen, että estetään kissoja saamasta koronavirustartunta. Kissalassa tai usean kissan kodissa voidaan tutkia, onko joukossa viruserittäjäkissoja. Mikäli erittäjiä ei löydy, on varmistuttava siitä, että joukkoon ei tuoda erittäjäkissoja. Mikäli kissaemo on erittäjä, voidaan kissanpennut siirtää pois emolta 5-6 viikon iässä puhtaisiin tiloihin ja näin katkaista tartuntaketju. Lähde: Evira. Käytännössä on kuitenkin melko mahdotonta estää koronaviruksen leviäminen kissaloissa ja kodeissa, joissa on useita kissoja ja koska pentujen siirtäminen pois emolta 5-6 viikon ikäisinä ei välttämättä ole mahdollista, eikä toisaalta pentujen kehityksen kannalta suotavaakaan.

Lähteet:
oma kokemus ja keskustelut eläinlääkäreiden kanssa
www.pyhäbirma.fi
www.cattime.com
Evira
Bristol and Edinburgh Universities by Dr Danielle Gunn-Moore/birmojen kohonneet munuaisarvot