Tomi

Tomi, Tomodachi, syntyi 1987. Olin menettänyt rakkaan Rexini, enkä voinut kuvitellakaan ottavani mitään koiraa enää sen jälkeen. Olin haaveillut punaisesta kissasta kauan, varmaan siitä asti, kun Mirri kuoli. Pikkusiskoni tiesi sen, ja kuinkas ollakkaan, Ivalossa meidän serkkujen sukulaisilla oli kissa saanut pennut touko-kesäkuussa. Yhtenä päivänä Ellu tuli mun silloiselle työpaikalle mukanaan pieni punavalkoinen pentu, joka oli annettu vain näytille, se kun oli vielä liian pieni luovutettavaksi. Noh, meillehän se kuitenkin jäi... Sisäsiistiksi piti opettaa itse, koska emo ei ollut ehtinyt vielä opettaa pentuja. Kuvassa Tomi 16.7.1987.

Tomin nimeä mietin kauan, kunnes eräässä kirjassa mainittiin, että Tomodachi on japaniksi ystävä. Siispä pennusta tuli lyhennettynä Tomi. Vahingosta viisastuneena opetin Tomin kulkemaan hihnassa, irti sitä ei päästetty yksin koskaan. Siitä tuli uskollinen ystäväni, joka matkusti autossa sylissäni Inarin ja Rovaniemen välit, kun kävin siellä koulua. Se reissasi mökillä, oli mukana jopa helikopterissakin, kun kävin meidän porukoiden silloisella erämaakämpällä Sevettijärven takana, eikä sinne ollut tietä, joten ei kun lentämään! Tässä kuva siltä reissulta Karhuojalta 1994.

Tomi oli fiksu, mutta itsepäinen kuin mikä. Se järjesti sydämen tykytyksiä mamilleen muutamankin kerran. Yksi kaunis päivä äiti soittaa mun työpaikalle,  että heti tänne, nyt se sun kissas tempun teki. Minä että mitä ihmettä se nyt on tehnyt??? Oli yrittänyt kai hypätä tiskikaappiin ja hups, hyllyt tulikin alas mukana ja siinä samassa kaikki lasit ja tuhannen tuusan nuuskaksi, totta kai...kissa löytyi saunan lauteitten alta, onneksi vahingoittumattomana. Mutta lasit meni uusiksi. Takan se nuohosi takuulla, jos vaan jäi luukut auki. Kerran savupiipusta oli tullut lintu ja sen arvaa, mitä siitä oli jäljellä Tomin käsittelyn jälkeen...nokka ja toinen siipi. Yhtenä kamalana myyräkesänä se pyydysti aitauksessaan 6 myyrää, vaikka oli kiinni :). Mun yhden tutun dobermannin se meinasi möyhentää, mutta onneksi selvittiin siitäkin vain naarmuilla kuonossa, siis koiran...

Se nukkui mun kanssa ja sen lempileikki oli hiiren nouto, minkä se keksi itse Rovaniemellä. Mun piti heittää hiiri ja hän haki sen aina uudestaan heitettäväksi. Rovaniemellä se muuten kävi tv-lupatarkastajan lahkeeseen kiinni, kun äijä eksyi mun kämpille penäämään lupia. Mun oma hurja jellonakisu. Olisipa vain ollut videokamera! Se oppi antamaan tassua ja menemään maate käskettäessä palkkiota, eli maitonappeja, vastaan.

Tomille tuli sitten joku outo hengitysongelma, ehkä astma? Käytin Rovaniemellä eläinlääkärissä, mutta ei mulle oikein selvinnyt mikä se oli. Lääkitys sillä oli, mutta eräänä elokuun aamuna löysin sen kuolleena, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Se oli vasta kuitenkin 10 vuotta, eikä ollut sairastanut sitä ennen koskaan. Rakas Tomi lepää Rexin ja Mirrin kanssa ruusujen alla Inarissa.