Roope tulee meille

Kun Ossi oli poissa, halusin viettää aikaa Simban kanssa ja me tehtiinkin retkiä yhdessä mun sisareni kanssa järven maastoissa ja lohdutettiin Simban kanssa toinen toisiamme. Miten niin pieni kissa voikin jättää niin suuren aukon sydämeen?

Elluhan se pennun ottamista ehdotti ensimmäisenä ja minä mietin, että ei ikinä enää, niin suuri oli suru Ossin lähdön jälkeen. Halusin kuitenkin tietää, onko Ossin sukulaisia elossa ja siispä hain netistä tietoja. Birma.fi sivuilta pääsin pawpeds-sivuille, josta näkee oman kissan esivanhempia ja muita sukulaisia. Ossin sukuahan oli sen velipuolen Harebell Bryanin kautta paljon! Se lohdutti, kun Ossilla ei omia jälkeläisiä ollut, eihän se muru ollut edes siitostasoinen. Netin kautta löysin muutaman kissalan, johon oli kesällä syntymässä pentuja, jotka olisivat Ossin sukua. Mietin, että jos kuitenkin...Vaskiossa syntyi 2 pentuetta, mutta Ossin sukulaistytölle vain sinitabbypoikia. En mitenkään voisi ottaa saman väristä kuin Ossi oli ollut. Enhän minä mitään uutta Ossia hakenut, sen sukulaista vain...
Alla kaikki 10 W- ja X-pentua ja W-pentueen emo, Ulla. Kuva Minna Hermans, Canth's.

Päädyin sitten Pepin poikiin, joita oli 3 söpöä punatabbynaamiota. Peppi, JoJon La Pepita de Oro, on Simban isän velipuolen tytär, eli pennut ovat Simban serkkupuolen pentuja! Kaukaista sukua myös Ossille parin kissan kautta. Kahden pojan välillä sitten mietin, että kumpi, kolmas oli jo varattu. Molemmat olivat hurjan söpöjä ja kivoja. Parikin kertaa kävimme Ellun kanssa katsomassa pentuja Vaskiossa ja lopulta päädyin sitten Xanthukseen, pääosin tuon videon ansiosta, joka kuvattiin, kun poika tuli leikkimään yksikseen oven suuhun juuri kun oltiin lähdössä. Muut pennut touhuili omiaan ja tämä tuli siihen ihan kuin esiintymään tai pyytämään leikkimään kanssaan.
Kuvassa Xander ja Xanthus/Roope oikealla, kuva Minna Hermans, Canth's.

Niinpä Xanthus tuli meille 4.10.2013, tasan sinä päivänä, kun se täytti 12 viikkoa ja luovutusikä tuli täyteen. Ensimmäisenä iltana ressukalla oli kauhea hätä, että missä kaikki muut pennut on?! Se haki joka puolelta, eikä missään ketään, paitsi yrmy Simba, joka korkeintaan muistutti Lolaa entisessä kodissa, ja sekin oli vain pitänyt kuria pikkupennuille. Yää...ja sitten tuli pissatkin tv:n taakse, voi itku! No ei se mitään, sattuuhan sitä. Uusi mami siivoaa ja se siitä. Sitten söpö-poika sammuu sohvalle kuin kynttilä. Huomenna on parempi päivä, eiks vaan? Ja kauhea nälkä! RUOKAA!!! Kuppi tyhjäksi hyvällä ruokahalulla ja taas nukkumaan uuden 2. mamin, Ellun kanssa. Ja siitä se lähtee, uusi elämä.
Roope, tässä vielä Xanthuksena, eka iltana meillä.

Tällä pienellä pojalla oli hassuja nukkumatyylejä. Se saattoi nukahtaa ihan mihin vaan ja miten vaan.

Mahdottoman villi poika se oli, mutta samalla kiltti ja oppivainen. Jalkapallossa varsinainen haka jo pienenä ja hiirille se antoi kyytiä niin että hitaampia hirvitti! Simba seurasi monesti pojan touhuja silmät pyöreinä ihmetyksestä. Sama jatkuu kyllä edelleen! Nyt isompana tosin hiiret kiinnostaa enemmän kuin futis. Kommelluksiakin sattui, totta kai. Pari kertaa poika humpsahti wc-pönttöönkin, kun olin meikkaamassa ja ovi auki. Apua! Viiksiä ei poltettu kynttilöissä, (kuten Simba pienenä), eikä takkaankaan menty tonkimaan tuhkia. Terassin oven Roope oppi avaamaan itse, vaikka sen kahvaa pitää nostaa, eikä painaa, että se aukeaa. Nosti kuonolla kahva ylö  ja voila, täältä tullaan uljas maailma! Onneksi se tuli meidän luo, kun olin Simban kanssa ulkona, eikä lähtenyt tielle seikkailemaan...Oveen laitettiin sen jälkeen haka, jota Roope ei saa auki.

Tämä härveli kuului lempileluihin. Roope itse pudotti sinne monesti hiiren (tai minä) ja sitten hän onki sen sieltä. Tyhmä pallo, jota ei saa pois, ei niinkään kiinnostanut, kun poika huomasi, että sitä ei tosiaan saa pois! Höh.

Pientä läheisriippuvuuttakin esiintyi: Ei saa lähteä!

Ja kaikkeen pitää osallistua, kuten birmojen yleensäkin. Tässä mietitään, mitä leivotaan.

Roopen kutsumanimen keksiminen aiheutti pientä päänvaivaa. Mikä pojalle nimeksi? Xanthus oli vähän turhan vaikea, eihän "kisumummi" oppisi sitä ikinä! Mietittiin vanhoja satuja, legendoja pyöreän pöydän ritareista antiikin Rooman jumaliin, elokuvien hahmoja ja laulujen sankareita. Oli Lucaa, oli Lancelottia...Roope nimeksi sitten tuli, Rosvo-Roopesta nimittäin. Tällä ipanalla kun oli tapana pihistää sapuskaa pöydältä aina kun silmä vältti. Se nappasi sämpyläpussin ja nakersi sitten onnellisena sämpylää ja ruisleipä oli oikein erityisherkkua. Se ahdisti pullaa ja muita makeita (siis eihän kissat maista makeaa, vai miten se nyt oli???). Se varasti kinkut lautaselta, kun selkänsä käänsi sekunniksi. Simba katseli kulmat kurtussa moista menoa.

Juomatyylinsä kullakin! Juoma-automaatti ihmetytti pientä suuresti :)

Tornin katolla- yhä ylös yrittää!

Kassit oli pop ja on kyllä vieläkin.

Hurmaava ipana, millainen tästä pojasta vielä tulisikaan, kun kasvaa aikuiseksi?